No niin, kaksi futsalpeliä takana ja mieli oikein hyvä. Pelasimme tosi hyvin, tuloksena tasuri ja kirvelevä maalin tappio! Mutta meille erinomaista sillä olemme hävinneet yli kymmenelläkin maalilla. Meillä on nyt valmentaja, joka tietää, mitä pitää tehdä, ja on aivan ihanaa, että osaa neuvoa ja opastaa. Itsekin saan tästä jalkapallosta enemmän irti ja voin oppiakin jotain. Toivon, että pelivuosia on vielä monta, vaikka olenkin joukkueen mummo. Vanhin, ja silti vähiten pelannut. Tosiasia on, että aina kannattaa yrittää eikä ikävuosia kannata pitää esteenä eikä osaamattomuutta hidasteena. Aina voi oppia edes jotain uutta, jos haluaa. Kunto ei ole nuorten veroinen, mutta mieli on ja sillä mennään pitkälle.

Päivä kruunasi hiihtolenkki superjäisellä ladulla. Tosin lyhyt, noin 2 kilometriä, ekaluokkalaiseni seurassa. Oli todellinen lentokeli, sillä hiihtäminen ei vaatinut työtä, kun ladut oli jäiset ja luistavat. Alamäkipelko on yhä, ja tulinkin mäen auraten ladun vieressä, silti vauhtia oli minulle riittävästi :D. Poika lasketteli jäistä latua lykkien, mutta minun massallani vauhti olis ollut liian kovaa. No alku tämäkin. Kun tulee lunta, lupaan laskea latua.

Nuhaa pukkaa ja yskitti jonkin verran pelien jälkeen, mutta näillä mennään.