Onko siihen edes ikärajaa? Mitä olette mieltä?

Itse olisin pienempänä halunnut pelata vaikka mitä, mutta autottomat vanhempani eivät olleet innokkaita harrastuskuskaajia, sillä meillä ei ollut edes autoa. Olen aina ollut innostunut vähän kaikesta, mutta ollut kaikessa tasaisen huono/tavallinen. Haaveilin kuitenkin eri lajeista ja itsenäisesti kaikkea kokeillutkin.

Olin kuitenkin 37-vuotias ennenkuin uskaltauduin aloittamaan jalkapallon. Menin porukkaan, missä treenataan ja pidetään hauskaa, mutta kyseessä nimenomaan hauskanpito. Porukka oli kuitenkin niin iso, että osa halusi perustaa joukkueen, jotta saataisiin pelejäkin. Lähdin porukkaan, koska kaverini halusi. Viime kesänä pelasimme harastesarjaa, emme kehuttavalla menestyksellä, mutta kuitenkin. Itseltäni en vaadi kauheasti vieläkään mitään, mutta on jotenkin hienoa, että tässä iässä uskaltaa kokeilla uutta. Tämän jälkeen olen aloittanut myös futsalin ja sählyn. En ole edelleenkään hyvä, mutta kai sitä vielä nelikymppinenkin voi kehittyä. Naispuolista Messiä minusta ei tule, mutta toivon, että opin pelaamaan edes jotenkuten. Että jonain päivänä joukkue voisi olla iloinen minunkin olemassaolostani :D.

Paljon on lajeja mitä vielä olisi kiva kokeilla, mutta niin arka näemmä olen, että esimerkiksi hiihto tuntuu haasteelta. Ja juu ei siksi, etten jaksa ja suksi ei luista, sisulla mennään vaikka hiljempaakin, mutta ne alamäet... Vietävän pelottavia. Tällä massalla se vauhti on huomattavasti huikeampaa kuin lapsena jolloin ne mäet oli kivoja. Tällä hetkellä en edes ymmärrä miten uskalsin niitä jyrkkiä, kaarevia mäkiä laskea. Mutta haluaisin uskaltaa. Haaveenani on joku vuosi hiihdellä Lapin tuntureilla. Vaatisi hieman alamäkiuskallusta, eikö? Pari vuotta sitten vaelsin isäni kanssa Kukastunturilla Ylläksen kansallispuiston maisemissa ja laskeuduimme tunturilta alas latupohjaa myöten, olihan se hirveä. "Vaarallinen lasku", mietin kuka oikeasti ei ota suksia kainaloon siinä mäessä vaan viilettää rohkeana alas. Tässä on taas se ikäkysymys. Nuorena mentiin epäröimättä ja kaaduttiin satuttamatta, nyt ei mennä kun ei uskalleta. Mikä auttaisi pelkoon? Olen ehdottanut eräälle ystävälleni, jolla myös tämä pelko, että mennään laskettelemaan. Olen lasketellut ehkä viitisen kertaa elämässäni auraten rinnettä vaakasuoraan puolelta toiselle. Kyllä se siitä sitten on alkanut sujua. Mutta nyt sitä arastelua on tullut aimo annos lisää. En oikein tiedä mistä sen rohkeuden löytäisi. Lasketteluiltakin edelleen odottaa hamassa tulevaisuudessa.

Mielestäni uusia lajeja voi aloittaa milloin vaan, pitää vaan löytää se rohkeus myös itsensä nolaamiseen.