Olin 37-vuotias kun aloin haaveilla että voisin pelata jalkapalloa. En ole koskaan pelannut, siis oikeasti. Tottakai jokainen on lapsena palloa potkinut, mutta se siitä. Olen lapsesta asti haaveillut joukkuelajeista, mutta ei minua minnekään viety, ja joskus olin jopa vanhemmille asiasta katkera. Kuitenkin, vei näin kauan, ennenkuin uskalsin lähteä höntsyporukkaan, josta pian eriytyi joukkue, ja pelattiin kesä harrastesarjaa. Syksyllä osa meistä alkoi pelata futsalia, ja ilmoittauduimme harrastesarjaan. Ensimmäiset pelit ovat takana ja olen ihan koukussa. Mahtava, fyysinen, erittäin nopeatempoinen laji, kivat joukkuekaverit, minä veteraanina nuorempien joukossa. Kyllä vanhakin pelatessa nuortuu, vaikka sen tuntee, että kroppa on kovilla, mutta liikunnan kuuluukin tuntua. Mahtavaa!